Dhanyawad!

Tervepä terve... Helsingistä! Viisi kuukautta Intian ihmeiden äärellä on paketissa, ja vieläkin jaksaa ihmetyttää. Lauantaina palasin Intian juurilleni, Jaipuriin (+42, huh). Hyvästit ja heipat kavereille, työkavereille, hindin opelle, riksakuskille ja kotikulmille. Intia yllätti monen monta kertaa, ja niitä reissun parhaita kokemuksia on kertynyt paljon. Lähtiessäni reissuun kuulin varoitteluja, että Intiaa päätyy yleensä joko vihaamaan tai rakastamaan. Puoleni olen valinnut, voitte arvata kumpi se on ;)

Dhanyawad eli kiitos teille, kun seikkailitte kanssani! Mökkisauna tulille ja ruisleipää, mämmiä ja piimää pöytään!

Elämää ja kuolemaa Varanasissa

Auringon paahde, tukahduttava kuumuus ja vihdoinkin se mielikuvien Intia: pieniä ruuhkaisia kujia, kerjäläisiä ja kaupustelijoita. Intian nälkä ilmeisesti kasvaa syödessä, sillä päädyttiin myös koko viiden kuukauden reissuni karmeimpaan hostelliin, jossa huonettamme koristivat edellisen vierailijan roskat (mm. vanupuikot ja käytetty vessapaperi kylppärin lattialla) ja aamiaisella hunajapurkista löytyi seitsemän muurahaista (joita löytyi myös sängystämme) ja lassista kokkimiehen karvoja. Tästä lystistä maksettiin kuitenkin vain kaksi euroa per nuppi, joten annettakoon anteeksi.

Varanasin halki kulkevan Gangesin ranta täyttyi intialaisista, jotka olivat tulleet puhdistautumaan synneistään tai polttohautaamaan läheisiään. Majapaikkamme sijaitsi suoraan Gangesin äärellä, ruumiiden polttopaikan takana. Mystinen kuolema tuntui, näkyi ja kuului. Eräänä aamuna juodessamme aamuteetä kadunkulmassa ehdimme kahden pienen chaikupposen aikanana todistaa viiden ruumiin viimeistä matkaa omaisten saattelemana kohti pyhiä vesiä. Kertoman mukaan hinduilla on uskomus, että jos ruumis poltetaan Gangesin äärellä, sielu vapautuu elämänkierrosta eikä synny enää maanpäälle uudessa muodossa.

Pienen  lämpöhalvauksen ja alkuhämmennyksen jälkeen Varanasi onnistui viehättämään erilaisuudellaan. Tunnelmallinen souturetki iltahämärässä, Gangesiin toivomuksen kera laskettavat kukkalyhdyt, elämän ja kuoleman läsnäolo, joessa kylpevät vesipuhvelit, pienet katukahvilat sekä lumoava Ganga Aarti, intialaisten iltahartaus lauluineen ja kynttilöineen – voisiko näistä olla vaikuttumatta?

Pulahda ja puhdistu!

It's chai time!

Käytiin temppelissä ja tultiin siunatuiksi.

Singalila Range Trek

Pvä 1. 24.4. Manebhanjang (2134 m) – Tumling (2970 m), 12 km
Aamulla lähdemme jeepillä Darjeelingista kohti Manebhanjangia, josta vaelluksemme alkaa. Parin tunnin autokyydin aikana meille selviää, että kävelemme tulevat päivät suurimmaksi osaksi Nepalin puolella! Ai että Nepaliin? Elina ja Saana on taas perillä asioista, mikä maa, mikä aika...Mutta siis huippu juttu, me mennään Nepaliin!

Manebhanjangissa lähdemme liikkeelle pienen tihkusateen saattelemana. Oppaamme Ajay haluaa pysähtyä kylän pikkupuodissa, josta meille ostetaan mukaan paksua rullamuovia sadesuojaksi. Meitä tuo muovinmittailu huvittaa, onhan meillä Goretexit mukana. Vaan eipähän kohta enää naurata, sillä pieni tihkusade yltyy kunnon ukkosmyrskyksi. Vettä tulee enemmän kuin muistan ikinä tulleen, ja pian alkaa tuntua siltä, että kävelemme tien sijaan pikemminkin joessa. Ei siinä enää tekniset ulkoilutakit riitä, ja suosiolla puetaan muovituubit päällemme. Kyllä meillä on fiksu opas! Muoviin kietoutuneina kavutaan loppumattomalta tuntuvaa mäkeä ylöspäin, hengästyttää ja on hiki ja kylmä samaan aikaan. Ja sitten sade muuttuu rakeiksi. Lopulta taivas selkenee. …kunnes yhtäkkiä suoraan yläpuolellamme jyrähtää ja välähtää samaan aikaan. Hetkellinen kuolemanpelko iskee, kun opas ja kantajammekin hyppäävät vaistonvaraisesti ojaan ottaen meidät mukaansa. Muovituubit päällä jatkamme taaperrusta, kaksi kilometriä takana, kymmenen edessä.

12 kilometrin kapuamisen jälkeen saavumme perille Tumlingiin, jossa meitä odottaa tunnelmallinen vuoristomaja. Meille on oma iso huone, ja teetä tarjoillaan tuvassa takkatulen ääressä. Ihanaa! Ainakin viiden ruokalajin illallisella (ai mikä kevyt ja yksinkertainen trekkiruoka?)tutustumme Suzyyn, Ralphiin ja Nikkiin, jotka ovat lähteneet samalle taipaleelle kuin mekin.

Ensimmäinen päivä takana. Salamat, rankkasade ja raekuuro koettu, ja ensimmäiset rakkolaastarit kantapäissä. Ja löytyyhän pohkeestani illalla yksi pullakka iilimatokin. Kysymme oppaaltamme, sataako täällä yleensä näin paljon, johon opas vastaa, että se riippuu vuorten jumalista. Vuorten valtiaat, antaa tulla vaan, sadetta tai paistetta (mieluummin sitä viimeistä), valmiina ollaan! Huomista innolla odottaen pujahdamme pipot päässä untuvamakuupusseihimme. Jesjes niin huippufiilis!

Pvä 2. 25.4. Tumling (2970 m) – Kalipokhari (3186 m), 13 km
Aamu alkaa aikaisella herätyksellä klo 6. Taivas on kirkas, joten silloin ei nukuta vaan mennään tähyilemään horisonttiin. Kiivetään Ajayn johdatuksella läheiselle kukkulalle, josta nähdään... tattadadaa: Mt. Everestin huippu! Aika hieno aloitus päivälle, nyt jaksaa taas reippailla!

Vaellusreitti on tänään suht iisi, lukuun ottamatta sitä 2 kilometrin pätkää, joka on pelkkää nousua. Kyllä siinä piti ihan keskittyä muistelemaan, että mitenkäs se hengitys kulkeekaan (ja vieressä 18-vuotias kantajamme kantaa isoa rinkkaamme ilman minkäänlaisia hengästymisen merkkejä). Loput 11 km onkin ”Nepali flattia”, eli sellaista Nepalin tasaista, sopivasti vaihtelua, mutta niin että henki kulkee ja ehtii ihailla maisemiakin. Kyllä, olen löytänyt suosikkivaellusmaastoni.

Yövymme aivan Nepalin ja Intian rajalla. Edellistä askeettisempi majatalomme sijaitsee Nepalin puolella, mutta heti pihan ulkopuolella on Intian armeijan tukikohta. Vilautetaan passeja kiväärit selässä kulkeville armeijan miehille ja kaivetaan untuvatakit ja villapipot esille. Illalla aperetiiveiksi nautitaan isoista puutuopeista puupilleillä kitkerää nepalilaista olutta, ja poppareita - tuvassa riittää tunnelmaa!

Pvä 3. 26.4. Kalipokhari (3186 m) – Sandakphu (3636 m), 8 km

Trekin korkein huippu (3636 m) saavutettu! Jihuu! Selkeällä säällä Sandakphusta voi nähdä neljä viidestä mailman korkeimmasta huipusta: Everestin, Kangchenjungan, Lhotsen ja Makalun. Iltapäivällä sää on yhtä sumua vaan, joten toivotaan että vuorten jumalat on huomisaamuna kirkkaammalla tuulella.

Teetä hörpittiin joka tauolla. 

Illallispöydässä istuu tänään lisäksemme vaeltajia Etelä-Afrikasta, Englannista ja Alaskasta. Illallisen päätteeksi seuraa jymy-yllätys: oppaamme Ajay tulee huoneeseen synttärikakun kanssa, Happy birthday Miss Alina! Kyllä meinaan ihan tuolilta pudota, niin yllättynyt oon! Ajay oli huomannut passistani, että synttäripäiväni lähestyy, ja halusi juhlistaa päivää etukäteen vaelluksemme huipulla! Kynttilän puhalluksen jälkeen vuorossa on nepalilaisia lauluja ja tanssia, ja tietenkin synttärisankarin kuuluu esittää myös jokin suomalainen laulelma. Oi maamme Suomi synnyinmaahan siellä vuoristomajassa sitten kajahtaa, kaunisäänisen Miss Saana & Elina –duon esittämänä.

Lämpötila on laskenut jo sen verran alas, että saamme yöseuraksemme kuumavesipullot (en oo ikinä aiemmin nähnyt kuumavesipulloja muuta kuin piirretyissä, jännää!). En tiedä tarvitseeko edes erikseen todeta, mutta kyllä on hymy huulilla vielä nukkumaan mennessäkin :) Toivottavasti viiden aikaan huomisaamuna ollaan ihailemassa vuorten huippuja!

Pvä 4. 27.4. Sandakphu (3636 m) – Gurdum (2100 m), 11 km
Voihan vuorten jumalat, aamu on sumuisempi ja pilvisempi kuin koskaan. Ei siis vuorten huippuja. Pieni pettymys tietenkin, mutta ei haittaa meininkiä, sillä on ollut niin huippu vaellus. Ja Mt. Everest ja Kangchenjunga on kuitenkin jo bongattu, viimeinen jo Darjeelingissa hotellin aamupalapöydästä.

Tänään mennään korkeudessa 1,5 km alaspäin, loppupäivästä reidet ja polvet alkaa jo paukkua. Koko päivä kuljetaan metsän keskellä. Rhododendronien pudonneet kukat muodostavat poluista kirkkaan vaaleanpunaisia käytäviä – ihan kuin satumaassa kulkisi!

Illalla päästään ekaa kertaa ihan kunnolla ”suihkuun”: saadaan isot sankolliset kuumaa vettä ja tila jossa voi peseytyä. Ai että! Lämpötilakin on jo sen verran ylempänä, että untuvatakki jää tänä iltana repun pohjalle. Illalla opetellaan tekemään nepalilaisia momoja, näitä saatte sitten kotona maistaa!


Pvä 5. 28.4. Gurdum (2100 m) – Rimbik (2286 m), 10 km
Vika vaelluspäivä yllättää! Sademetsä, viidakko, kohisevat kosket! Vielä päästään kulkemaan taas niin erilaisessa maastossa ja maisemissa. Ilmankosteus on niin suuri, että on hankala tietää onko hiukset märät vedestä vai hikoilusta. Luultavasti molemmista. Jätämme haikeat hyvästit oppaallemme Ajaylle ja kantajallemme Karmalle, meillä oli loistotiimi! Darjeelingissa odottaa vielä viimeinen pinnistys, kun raahaamme rinkkamme pienen kukkulan päällä sijaitsevaan majataloon. Majatalon emäntä toteaa hymyillen, että tyylimme laskeutua portaita paljastaa meidän saapuneen vaellukselta, ja lupaa laittaa lämpimän suihkun valmiiksi. Kunnon suihku ja puhtaat vaatteet! Tää se on pojat elämää!