Upea Udaipur

Reilu viikko sitten perjantai-iltana hypättiin Adan ja Julien kanssa yöbussiin, suuntana Udaipur. Jännityksellä odotin ensimmäistä kokemustani Intian busseista...

Pikkuruinen (mutta tarpeeksi tilava) makuusoppimme löytyi bussin hattuhyllyltä, kätevää! Bussin lähtöä odotellessa vielä hymyilyttää. Pian hymy hyytyi, kun hytistiin seuraavat kymmenen tuntia jäätävän kylmässä bussissa, ja tiessä tuntui olevan enemmän kuoppia kuin tasaista pintaa. Puin kaikki repusta löytyvät vaatteet päälleni, ja vahingosta viisastuneena ostin paluumatkalle lisäviltin.

Aamiaisella hostellin kattoterassilla. Aurinkoa & lämmintä masalateetä, elämä voittaa jälleen! Taustalla City Palace.

Udaipur, "the city of lakes", "the Venice of East", "the most romantic city of India". Näillä ilmauksilla viime viikonlopun reissukohdettamme kuvaillaan matkaoppaissa. Allekirjoitan kaikki (tosin Intia-kokemukseni rajoittuu toistaiseksi Udaipurin lisäksi vain Jaipuriin...) Tunnelmallinen, pieni ja sympaattinen kaupunki. Vihreyttä, vehreyttä, järviä ja upeita temppeleitä - oikein rentouttava irtiotto Jaipurin hektisemmästä olemuksesta.

P.S. James Bond seikkailee Udaipurin maisemissa elokuvassa Octopussy. Katsottiin leffa reissun jälkeen, ja kyllä vain, samoilla kujilla kuljettiin kuin Roger Moore aikoinaan.

Tunnelmallista joulua!

Tänä vuonna aattoaamu ei alkanutkaan perinteisellä joulusaunalla, vaan silmät avattuani kömmin esiin vilttien alta ja koitin oikoa syväjäässä olevia jäseniäni yöbussin hattuhyllyllä. Takana Udaipur ja pari tuntia unta poukkoilevassa ja kylmässä bussissa. Aamupalapöydästä ei löytynyt riisipuuroa ja karjalanpiirakoita, riisiä kylläkin. Asuntolassa yritin pikaisesti kohentaa räjähtänyttä olemustani, ja sitten mars töihin Excelin pariin.

Matkalla töihin mietin kovasti, että mistäs ihmeestä tähän päivään nyt löytyisi edes pikkaisen joulun tunnelmaa. Suurin osa intialaisista on hinduja, joten joulu jää täällä muiden juhlien jalkoihin. Töissä kerroin Suomen jouluperinteistä, mikä käytännössä tarkoitti sitä että yritin selittää, mitä sauna tarkoittaa.

Ennen aattoillan päättymistä joulun ainekset olivat kuitenkin löytyneet: hyvää ruokaa & parasta seuraa, jota seurasi tietenkin jouluun kuuluva ähky (erään luksushotellin joulubuffetista löytyi paneerien, koftien ja masaloiden lisäksi myös sushia, pipareita ja juustoja!). Illan kruunasi pari avattavaa lahjapakettia, joulukuusi ja intialainen joulupukki. Aattoiltaa vietettiin monikulttuurisesti intialais-saksalais-suomalais-hollantilais-norjalais-brasilialaisessa seurassa. Rosolli, laatikot, karjalanpiirakat, munavoi ja graavilohi tuntuvat edelleen kaukaiselta, mutta myös koti-Suomen joulupöydän tunnelma välittyi tänne asti, kun puoli sukua lauloi joululaulua puhelimen välityksellä J Vaikka väsymys painoi muutaman tunnin yöunien jäljiltä ja tuleva työpäivä jo häämötti edessä, syötiin lisää herkkuja ja valvottiin myöhään, koska joulu tuntui vaan niin kivalta.

Ihanaa joulua kaikille!

(Täällä työpäivä takana, Jaipurin suomalaisten glögi-ilta edessä, kyllä joulu pitää pintansa! ;)

Töitä ja tavoitteita

Terve vaan täältä etätöiden ääreltä. Ryhdistäydyin maailmanlopunjärkytyksestä ja ajattelin tehdä vähän töitäkin, mutta toisaalta, eikös etätyöpäivinä kuulukin tehdä kaikkea muuta paitsi töitä, niin kuin kirjoittaa blogia.Pari viikkoa uuden urani alkua MorarkaFoundationissa alkaa olla takanapäin. Pitkän työmatkan vuoksi töistä tarjottiin heti kättelyssä mahdollisuutta tehdä muutama päivä viikossa etätöinä. Ainakin vielä päivittäiset tuktukmatkat tuntuu kuitenkin eksoottisilta elämyksiltä, joten päädyttiin siihen, että oon toimistolla aina maanantaista torstaihin.

Matkalla töihin.

Maisemat työpaikan partsilta.

Töissä kaikki on oikein mukavia ja ystävällisiä. Meidän toimistohuoneessa työskentelee yhteensä 10 ihmistä, mut kokonaisuudessaan paikka on tosi iso (tää on Morarkafoundationin pääkonttori). Tyypit näpyttelee exceliä hullun lailla, mutta toisaalta myös vitsailee ja nauraa paljon. Ja aina välillä joku tulee kysymään mitä puuhailen. Eli hyvä meininki. Paitsi yksi vähän ällö tapa näillä on, miehet nimittäin röyhtäilee koko ajan. Pukukoodiin kuuluu farkut ja villapaidat, eli aika länsimaiseen tapaan. Paitsi sitten on se yksi turbaanipää, jonka turbaanin väri on aina yhteensopiva paidan kanssa.

Sitten pari sanaa superkivasta Susma-supervisoristani. Susma on meidän toimiston ainoa nainen, ja toimii miun ohjaajana (onneks se ei röyhtäile, niin ei tarvii miunkaan opetella). Susma on 24-vuotias, kotoisin Nepalista ja pääsi tänne töihin heti valmistumisensa jälkeen, noin vuosi sitten. Amit on myös nuori, muut on sitten vanhempia miehiä. Heti toisena työpäivänä laadittiin Susman kanssa miulle työsuunnitelma ja oppimistavoitteet. Kuulemma myös harjoitteluraportin kirjoittaminen ja esittäminen johtajalle kuuluu asiaan. Lomailuun jo hyvinkin tottuneena pakostakin ensimmäinen ajatukseni oli, että apua, tavoitteita! Täällähän joutuu ihan töitä tekemään! Vastahan mie sen gradun palautin hyvänen aika. Sekunnin kestäneen alkushokin jälkeen tajusin, et ihan huippu juttu, että täällä suhtaudutaan näin tosissaan tähän, opin varmasti paljon!

Ja paljon jo oonkin oppinut, kolmen kuukauden jälkeen oon jo varmasti ihan ekspertti. Näiden kahden viikon aikana oon mm. keskustellut turbaanipään ja muiden kanssa luomuviljelyn periaatteista, lehmän lannasta ja tuhansista sertifikaateista & standardeista, koittanut ymmärtää Excel-taulukoita (excelkin menee, kun aihe on niin kiinnostava), kirjoittanut paljon ja lukenut sitäkin enemmän. Oon myös tavannut General Managerin ja Executive Managerin, eli ne isot herrat. Toisen johtajan kanssa käytiin tutustumassa Morarkan kompostiyksikköön, jossa tehdään luonnonmukaisia lannoitteita ja torjunta-aineita ja vermikompostia (ehkä en luennoi tuosta menetelmästä enempää, vaikka mieli tekisi). Lisäks siellä järjestetään koulutuksia, joissa luomuviljelijät opetetaan valmistamaan näitä juttuja itse. Ja sinne mentiin ihan oikealla autolla tällä kertaa, oli autonkuljettaja ja kaikki! Matkalla rupateltiin luomuviljelyn kehityksestä Intiassa ja tulevaisuuden markkinoista, ja kompostikäynnin jälkeen keskustelua jatkettiin vielä teekupposten äärellä. Onneks herra johtaja puhui ihan ymmärrettävää englantia.

Mutta nyt takaisin artikkelien pariin, kotityöpäivän aiheena tänään luomuviljelyn ja ilmastonmuutoksen hillitsemisen väliset kytkökset.En tiedä onko se sitten niin, että aika kultaa muistot, mutta Suomessa päivät pitkät lorviessani ennen Intiaan lähtöä aloin jo ikävöimään yliopiston lukusalia ja tenttiin pänttäämistä. Nyt täällä kynä sauhuaa muistiinpanoja tehdessä, ja ah! yliviivaustussikin on käytössä 8) like it!

Mutta koska välillä pitää relatakin, niin kohta kimpsut ja kampsut kasaan, illalla hypätään yöbussiin ja suunnataan vkonloppulomalle Udaipuriin! Näihin tunnelmiin.

Riemuisaa viikonloppua (voin jo aistia sen pipareiden ja glögin tuoksun)! J

Still here!

Maya-kalenterin ennustuksen mukaan maailmanloppu kohtaa meidät pienet poloiset 21.12.2012, eli tänäänpä hyvinkin! Täällä on kuitenkin vuorokausi vaihtunut ja aamulla herättiin hyvissä voimissa. Aamiaisella totesin hyväntuulisesti, että kappas, kaikki kunnossa, maailma jatkuu sittenkin. Hörppäsin kuitenkin aamuteet väärään kurkkuun kuullessani, että eilisiltana täällä Jaipurissa, Pink cityn alueella, oli maa järissyt. Richterin asteikoilla 3,6 ja vain 3 sekunnin ajan, eikä India timesin mukaan vahinkoja syntynyt. Täällä asuntolassa monet kuitenkin sanoivat tunteneensa pienen tärinän. Ei siis vakavaa, mutta tahtomattanikin aivoni raksuttivat 1+1, onko se maailmanloppu sittenkin tulossa?!?!

Onneksi kuulin tästä vasta tänään aamiaisella, muuten oisin taatusti viettänyt unettoman yön rukoillessani Mayoja antamaan meille vielä muutaman armon päivän lisää. Mutta täällä ollaan edelleen, ja elämä jatkuu hymyssä suin! J

Miten siellä?? (no okei, kävin jo tarkistamassa nettiuutisista että ootte kunnossa)

Organic Lunch Festival

Luomuruokaa, paljon kutsuvieraita, hyvää meninkiä ja yksi spontaani lavaesiintyminen. Morarka foundationin järjestämässä tilaisuudessa paikalla oli myös itse järjestön perustaja, Mr. Kamal M. Morarka vaimoineen (järjestö perustettiin 1993).

Alkupalat oli niiiiin tulisia että huhhuh! En kuitenkaan viitsinyt jättää kaikkea syömättä, joten sinnikkäästi vaan. En kyllä ihan ymmärrä näiden ihmisten makuaistia. Alkupaloja nauttiessamme (suu tulessa, vedet silmissä) eräs pikkupoika tuli juttelemaan englanti-hindi sekoituksella. Poika kysyi mm. että onko Suomessa pommiuhkia ja terroristihyökkäyksiä, kuinka tiukat rangaistukset rikollisille on, miten kauan kestää että poliisi tulee paikalle jos sille soittaa, ja mitä mieltä olen Jaipurin katujen siisteydestä verrattuna kotimaani katuihin. Whaaaat?! :D Melko intelligentti tapaus.

                                          Alkupalojen alkupalat. Ja alla itse alkupalat.

                                         Syömistä riitti…kuvassa siis yhden hengen lounas.

Töistä sanottiin, että voisin ottaa kaverin mukaan seuraksi, kun he itse ovat kiireisiä tapahtuman järjestelyjen kanssa. Saksalainen (Intiassa syntynyt) kaverini Lucy lähtikin seuraksi. 

Ruokailun jälkeen kierreltiin tutustumassa Morarkan luomutuotteisiin ja esitteisiin. Kunnes yllättäen olinkin jo pienellä lavalla mikrofoni kädessäni ja kamera edessäni. Jaa että näkemykseni luomuviljelystä? Nooo.. ihan loistojuttuhan se on :D Voi hyvänen aika.

Lauantai-illan huvituksia in Indian style

Päätettiin eilen lähteä Lucyn kanssa tutustumaan osavaltiomme Rajasthanin (Jaipur on Rajasthanin pääkaupunki) kulttuuriin. Suunnattiin Choki Daniin, "perinteiseen intialaiseen kylään", jossa esitetään perinnetansseja ja –lauluja, tarjoillaan perinteisiä rajasthanilaisia ruokia ym. Aika turistinen paikka, mutta hieno sellainen! Ja se on yllättävää, et täällä näkee tosi vähän länkkärituristeja, suurin osa on intialaisia.

Paikka oli oikein tunnelmallinen iltahämärässä, paljon kynttilälyhtyjä ja hienoja esityksiä. Oli myös lehmiä ja kameleita. Nautittiin perinteinen rajasthanilainen illallinen, paljon erilaisia kastikkeita ja keitoksia, riisiä, chapatia, rotia ja jotain makeita mössöjä. Kyllä tuli aikamoinen ähky. Otettiin myös perinteiset hennatatuoinnit, nyt on vasen kämmen koristeltu hienoilla koukeroilla (iskä, älä huoli siellä, ei oikeita tatskoja, lähtee parissa päivässä pois ;) . 

                                          Sitä rusketusta odotellessa....

Kotimatkalla tuktuk kuski kysyi, et haittaako jos se laittaa vähän musiikkia. Ootin, et sillä on joku pikku radio siellä edessä, kunnes kohta kunnon bassot jysähti päälle. Se oli sitten vähän tuunattu tuktuk, kolme isoa kajaaria sen pienen penkin takana :D Kyllä siinä oli jo lauantai-illan diskomeininkiä kun huristeltiin Jaipurin halki viimeisimmät hindihitit raikuen! (ettei nyt ihan liian hurjaks mee, niin kymmeneltä jo pää tyynyssä) Kotona kateltiin vielä hetki Taru sormusten herrasta –leffaa, hindiksi dubattuna. Kyllä vain, Orlando Bloom siinä hindiä jutteli, ei sitä voinut oikein vakavalla naamalla katsoa.

Täällä muuten pitää kuitata nimi ja saapumisaika yövartijan kirjaan, jos on ollut illalla ulkona ja tulee kotiin yhdeksän jälkeen. Eli kyllä huolta pidetään J

Viikonloppu on mennyt muutenkin oikein rattoisasti. Oon alkanut opetella hindiä meidän kokin, Pramodin, kanssa. Perjantaina opeteltiin numerot ykkösestä kymppiin, ja lisäks osaan jo kymmenen adjektiivia, esittelyt ja perusjutustelua. Ameebojakaan ei oo vielä näkynyt tai kuulunut, joten senkin puolesta hyvin menee. Tässä teille harjoiteltavaa:

Aap kaise ho? (Mitä kuuluu?) Mein theek hoon. (Hyvää kuuluu.) Kal milte hai. (Nähdään huomenna.)

Tänään Morarka foundation järjestää Organic lunch –festivaalin, jonne on kuulemma tulossa paljon ympäristöalan ihmisiä eri järjestöistä ja muualta. Ja mieki sain kutsun J Sinne siis!

Valoa etsimässä, osa I

Meidän asuntolan lähellä on Idexin toinen asuntola, jossa asuu lukiolaisia vaihtareita. Kuulin Adalta, että siellä  järjestetään jooga- ja meditaatiotunteja, ja päätin lähteä mukaan kokeilemaan.

Luvassa olisi kuulemma meditaatiota. Istuttiin siellä asuntolan kellarissa risti-istunnassa ja lausuttiin om kolme kertaa. Hassusti englantia lausuva pikkuinen intialainen mies pyysi meitä selinmakuulle ja aloitti: "Now feel your toes. Now move it. Now relaxed it. Now feel your knees. Now move it. Now relaxed it. Now feel your neck. Now move it. (miten muka kaulaa ees voi liikuttaa seliinmakuulla?) Now relaxed it. (tai rentouttaa sen?)" ja näin sitten jatkettiin, kunnes kaikki kehon osat oli käyty läpi. Sitten piti vaan rentoutua, "with deep breething" (en voinut olla ajattelematta sitä, miten nälkä jo kurni vatsassa). Yläkerrasta kuului meteliä ja television ääniä, joten tunnelma ei ollut kovinkaan hengellinen. Siinä sitten hengiteltiin. ...kunnes intialainen mies sanoi, että nyt pitäisi näkyä renkaita, joiden sisään tulee astua. Seuraavaksi näimme tähtiä ja tulta, kunnes lopulta: " Now you see the light!" Loppuun vielä kolme kertaa om ja tunti oli paketissa.

Tunnin jälkeen opettaja kyseli innoissaan, mitä olimme nähneet, valoa kenties tai jopa "your own good". No, valoa ei vielä löytnyt, ei kyllä tulta tai tähtiäkään. Täytyy jatkaa etsintöjä... ;)

Koti ja sen asukkaita

Idexin asuntola (kuvassa alla) sijaitsee Jaipurissa hieman paremmalla alueella, tassa samassa korttelissa asuu kuulemma laakareita ja muita parempituloisia. Tasta menee kaupungille tuktukilla joku 20 minuuttia, ja toihin se puolisen tuntia. Pari paivaa sitten miun suomalainen kamppis, Riina, kysyi et milla alueella miun tyopaikka sijaitsee. "Hmmmm.. en tieda". "No kumpaan suuntaan aina lahdette tata isoa tieta pitkin?" "Hmm...itseasiassa en tieda sitakaan..." Eli vahan hukassa viela, mut se nyt ei oo varmaan kenellekaan yllatys :D Eilen tyomatkalla keskityin oikein kunnolla tarkkailemaan reittia, ja tajusin, etta matkalla asuntolasta toihin onkin oikeastaan vaan 2 kaannosta, ja muuten suoraa tieta pitka patka. Kylla taa tasta vahitellen alkaa hahmottua!

Tassa miun huone, jonka jaan talla hetkella Riinan ja Adan kanssa. Kamppikset vaihtuu tammikuun alussa (aion heti vallata alasangyn), kun molemmat tytot lahtee jo pois. Suurin osa taalla on vapaaehtoistoissa, eli vaan kolme viikkoa taalla. Moni onkin ihmeissaan siita, etta aion viipya kolme kuukautta. No, ainakin paljon uusia tuttavuuksia luvassa :)

...ja se "suihku".

Alakerran hengailutila, jossa vietetaan yleensa aikaa iltaisin. Eilen vietettiin leffailtaa. Asuntolan ylakerrassa on ruokasali, jossa tarjoillaan aamupala, lounas ja illalinen.

Nyt taytyy kiirehtia toihin, have a nice day! :)

Ekan viikon tunnelmia

No, ei vielä ihan viikonkaan, vasta neljä päivää täällä, mut hyvin oon jo päässyt elämänrytmiin kiinni J Menoa ja meininkiä on riittänyt niin paljon, ettei koti-ikäväkään oo ehtinyt yllättämään.  Tässä vähän tunnelmia kuluneilta päiviltä, koitan välttyä kirjoittamasta kokonaista romaania.

Uusi kotini täällä Idexin asuntolassa alkaa jo tuntua kodilta. Paikka on yllättävän pieni, meitä harjottelijoita ja vapaaehtoisia on tällä hetkellä täällä kuusi. Jaan huoneen yhden suomalaisen ja yhden sveitsiläisen tytön kanssa. Molemmat on yli 30-vuotiaita, nuorimmat täällä on 18. Lisäks täällä on tyyppejä Brasiliasta ja Saksasta. Kaikki on tosi mukavia, ja joka ilta ollaan tehty jotain yhdessä. Just käytiin illallisella kattoterassilla, GaramButterMasala (tai joku sellanen..) ja kylmä olut, nam nam! Huone on simppeli, mut toimiva. Paitsi ”suihku”, jossa ei siis oo ollenkaan sitä suihkua vaan lyhyt pätkä letkua. Niin ja sain sitten sen yläsängyn, mitä pelkäsin. No vähän haastetta tähän elämään, onneks siinä on reunat ;)

Eilen Idexinkoordinaattori  järjesti miulle pienen orientaation, toisin sanoen istuin tunnin pari kuuntelemassa  neljä powerpoint-esitystä Intian historiasta ja siitä, että pitää muistaa juoda paljon vettä  ja käyttää aurikorasvaa, tai päivänvarjoa jopa. No, onhan se ihan hyvä noistakin muistutellla… Orientaation huvittavin osa oli hindinkielen ”pikakurssi”. Toistin intialaisen koordinaattorin perässä listoittain hindinkielisiä sanoja, ja siinä se sitten olikin. Aika koomiselta se tuntui, enkä oo ihan varma opetuksen laadusta ja tehokkuudesta :D

Torstaina kävin tutustumassa työpaikassani, Morarka Foundationissa, ja eilen oli eka varsinainen työpäivä. Työpaikalle menee tästä asuntolasta ”autolla” (täällä Thaimaasta tuttuja tuktukeja kutsutaan nimellä ”auto” tai vaan tuktuk, ja ne polkupyörällä kulkevat on sitten riksoja) noin puoli tuntia. Torstai-iltana miulle sanottiin, että saan selvitä huomenna itsekseni töihin, tuktuk kuljettaja kuulemma tietää minne mennä. Aamulla asuntolan edessä sitten odotti vanha harmaahiuksinen papparainen tuktukinsa kanssa. Ajattelin että on sillä ainakin ajokokemusta, toivottavasti on näkö vielä tallella. Pari kertaa pysähdyttiin reittiä kysymään, ja vähän jännitti et mitäköhän tästä tulee.. Mutta perille päästiin, ja työpäivän jälkeen sama hurmaavasti hymyilevä vanha herra odotteli työpaikkani ulkopuolella täsmällisesti klo 16.30, niinkuin oli sovittu. Paluumatkalla ei enää jännittänyt yhtään, täysi luottamus saavutettu. Tänään sama homma (poikkeuksellisesti kävin töissä vaik on lauantai), ja sovittiin et maanantaina taas nähdään. Nyt miulla taitaa sitten olla oma ”auton”kuljettaja. Luulenpa, että meistä tulee vielä kamujaJ 

Ensimmäisen työpaikkalounaani aikana tein ne molemmat asiat, joita turistin ei kannattaisi tehdä. Söin käsillä käteltyäni ensin kymmeniä ihmisiä ja laittamatta sitten käsidesiä ja join kannusta tarjoiltua vettä. Katsotaan tuleeko seuraamuksia.. Ja tein myös yhden kulttuurimokan. Vastapäätä istuvan miehen tuijotuksesta tajusin käyttäväni vasenta kättä syömisessä (täällähän se on tarkoitettu pyllyn pesemiseen, eikä sitä todellakaan saa käyttää ruokaillessa). O-ou.

Mutta niin, työpaikasta vielä pari sanaa. Morarka Foundation edistää luomuviljelyä ja luomutuotteiden markkinointia niin, että viljelijät saa asianmukaisen korvauksen raaka-aineista. Tuun ilmeisesti työskentelemään luomutilojen sertifioinnin parissa, ja lisäks ehkä myös uudessa Carbon credit-projektissa. Tähän mennessä oon perehtynyt järjestön toimintaan ja lukenut kaikenlaista mielenkiintoista asiaan liittyvää. Toimisto on iso, jo pelkässä päätoimistossa on noin 200 työntekijää, ja Jaipurin lisäksi toimipisteitä on eri puolilla Intiaa. Oon tästä työstä ihan superinnoissani! Katotaan nyt minkälaisia työtehtäviä pääsen tekemään, mut ainakin järjestö vaikuttaa lupaavalta. Ihan uskomatonta, et kaiken sen odottelun jälkeen oisinkin päässyt näin mielenkiintoiseen työpaikkaan. Toinen suomalainen harjoittelija täällä varoitteli etukäteen, että oli joutunut odottamaan työpaikan löytymistä vielä 7 viikkoa sen jälkeen kun oli jo tullut Intiaan! Ja on parhaillaan työpaikassa, joka ei mitenkään liity sen omaan alaan. Olin siis jo taas valmistautunut siihen ettei koko järjestöä oo ees olemassa. Yleensä oon kuitenkin luottanut siihen, että kyllä asiat lopulta järjestyy, ehkäpä niin kävi nytkin J

Jos ootte yhtä innoissanne kuin mie, niin täältä löytyy lisäinfoa ;)

www.morarkango.com

www.morarkaorganic.com

Namaste!

Jihuuuu, täällä ollaan! Takana neljä päivää Intiassa: tulista ruokaa, paljon uusia ihmisiä, pyhiä lehmiä, kameleita myös, riksalla kaahailua, hindinkielen pikakurssi, Bollywood-elokuva  ja ensimmäinen työpäivä. Tässä kaikessa uutuuden huumassa rohkenin nyt kokeilemaan bloginkin kirjoitusta, jihuu sillekin ;)

Viime viikon tiistaina lähdin menolippu taskussa kohti suurta seikkailuani. Kolmen kuukauden piinaavan odottelun jälkeen olin superinnoissani, vihdoinkin! Helsinki-Vantaan lentokentällä se sitten kuitenkin iski. Lähtöjännitys nimittäin. Sydän pamppaillen ja kädet hikoillen mietin, että kohta oon ypöyksin jossain ihme Jaipurissa kaikkien intialaisten keskellä. Niin jos ylipäänsä ikinä selviän lentokoneen vaihdosta Delhin kentällä.

No, turha jännitys jäi kuitenkin Finnairin koneeseen, ja Delhin lentokentällä tajusin et no worries, hyvin kaikki menee. Passintarkastuksessa ei ollut mitään ongelmia, eikä olemattomasta paluulentolipustani kyselty mitään. Air Indian liidättämänä saavuin lopulta Jaipuriin, jossa elelen seuraavat kolme kuukautta.