Paikallisbussilla Pushkariin

Toimi! Intia-kiukkuni alkoi laantua jo hypätessämme paikallisbussiin Jaipurin bussiasemalla. Ensin matkattiin Jaipurista Ajmeriin, jossa vaihdettiin bussia ja jatkettiin matkaa kiemurtelevia vuoristoteitä pitkin Snake Mountain –vuoren yli Pushkariin. Yhteensä noin neljän tunnin bussimatka maksoi 130 rupiaa, eli pari euroa. Kyllä kelpaa ajella bussilla ympäri Intiaa!

Idexin asuntolan johtaja on innokas tarjoamaan omia ”superdiilejään” pahaa aavistamattomille viikonloppureissaajille. Valmis pakettiloma Pushkariin, sisältäen oman auton ja kuljettajan, hotellin, kameliratsastusta ja illallisen perillä, maksoi ”vain” 5000 rupiaa (reilut 70 euroa). Lauantaiaamuna pari tyyppiä asuntolasta hyppäsikin yksityisautoon, samaan aikaan kun me Isan kanssa päättäväisesti suunnattiin kohti bussiasemaa. Pushkarissa päätettiin yöpyä vähän paremmassa huoneessa, josta maksettiin 400 rupiaa eli noin 6 euroa/pää. Kyllä jää asuntolan pomon diilit kakkoseksi, jos jaksaa vähän itse nähdä vaivaa. Ja mitenkäs se sanonta menikään, että ei se päämäärä vaan matka... Onneksi siis löysin huonetoveristani reissukaverin, joka myös osaa nauttia tiivistunnelmaisesta bussikyydistä ja paikallisten bussiasemien ah niin paikallisista kyykkyvessoista.

 Pushkarissa pari päivää hujahti pyhissä tunnelmissa. Maailmankaikkeuden luoja, Brahman, taisteli aikoinaan lootuksen kukkien avulla paholaista vastaan. Maahan pudonneista lootuksen terälehdistä syntyi pyhä Pushkar-järvi, jonka pyhään veteen on kuuleman mukaan ripoteltu myös Mahatma Gandhin tuhkat. Brahmalle pyhitetty temppeli Pushkarissa on suosittu pyhiinvaelluskohde, jossa jokaisen kunnon hindulaisen tulisi käydä ainakin kerran elämässään. Vaikka hinduja ei ollakaan, temppelin kylmän marmorilattian tuntuessa paljaiden jalkapohjien alla ja kirkkaan auringonpaisteen häikäistessä silmiä melkein pystyin tuntemaan lootuksen terälehtien putoilevan kaikkitietävän, voittamattoman Brahman kätösistä.

Sunnuntaiaamuna paikalliset siemailivat chaita Pushkarin katujen varsilla, toivotellen hyviä huomenia meille, ja muille Intian ihmettelijöille. Pikkukaupungin hyväntuulisessa ja leppoisassa tunnelmassa oli helppo relata. Parhaimman Intiassa syömäni aamiaisen jälkeen ohjelmassa oli liikunnallista terapiaa shokkipotilaalle: kiivettiin läheisellä vuorella sijaitsevalle temppelille, upeat maisemat! Pushkarin kaupustelijat eivät olleet yhtään niin tyrkkyjä kuin Jaipurissa, mikä lievitti Intia-kiukkuani entisestään. Astuessani kangastennarillani mehevään lehmän kakkaan, viereinen kaupustelija totesi hymyillen: ”Älä huoli, se tuo onnea loppuvuodeksi”. Niinpä. Kyllä siinä alkoi itseäkin naurattaa.

Tuonne huipulle kiivettiin!