Mustan koiran omistaja

Tarina alkaa näin: Eräänä iltana pänttäsin asuntolassa hindin kielioppia, kun meidän intialainen kokki, Pramod, tuli kyselemään että mitäs uutta olen oppinut tällä kertaa. Olin juuri kirjoittamassa käännöslausetta ”Kuka on tuon mustan koiran omistaja?”. Pramod katsoi hetken kummissaan ja kysyi sitten, miksi ihmeessä opettelen tällaisia lauseita. Eikö olisi järkevämpää opetella jotain käyttökelpoisempia arkielämän ilmaisuja. Eihän täällä kovin moni edes omista koiraa!? Koitin saada kokin ymmärtämään, että tässä on nyt uuden kielioppiasian opettelu meneillään, ja jatkoin päättäväisesti lauseen toistamista. Pramod kuitenkin edelleen naureskeli kyseenalaistaen hindiopeni opetusmetodit ja järjenjuoksun. Itse olin kuitenkin ylpeä tästä kieliopillisesti monimutkaisesta uudesta ilmaisusta. Lauseeni jaksoi huvittaa Pramodia, ja monia muitakin asuntolassa, vielä seuraavanakin päivän, mutta tuumasin itsevarmana, että löydän kyllä vielä sopivan tilanteen, jossa pääsen käyttämään lausettani (vaikka mielessäni mietinkin, että näinköhän löydän…).

Viikko vierähti ja toinenkin, kunnes viime lauantaina tapasin hänet, mustan koiran omistajan! Mentiin kämppikseni Isan intialaisen työkaverin luokse kylään, ja saapuessamme perille, kuulin koiran haukuntaa. Katsoin ylöspäin, ja näin parvekkeella ison mustan koiran! Hetken mietin, keräsin rohkeuteni, ja kysyin Isan työkaverilta ”Uss kale kutté ka malik kaun hai?”. Nainen katsoi minua ihmeissään ja nauraen kertoi olevansa tuon mustan koiran omistaja. Ihmetellen hän kysyi, missä olen oppinut puhumaan hindiä noin hyvin, monimutkainen lause ja kieliopillisestikin täysin oikein! Voitte varmaan jo arvata, että kyllä kerroin kotona kokillemme ylpeänä tästä arkielämän kohtaamisesta!

Hindin opiskelu jatkuu ja motivaatio sen kun kasvaa vaan! J