Uusi vuosi, uudet kujeet!

Suomalaisten enkelkuoro. Joulupuu on rakennettu...

Minun kujeeni tänä vuonna on hindinkielen opetteleminen. Päätin nimittäin aloittaa hindin yksityistunnit! Tapasin tulevan opettajani sattumalta joulupäivän iltana Jaipurissa asuvan Anun luona, jossa viriteltiin suomalaista joulutunnelmaa glögiä keitellen. Yllätyksekseni suomalaisten glögi-illassa enemmistö olikin intialaisia, Anun ystäviä, joiden joukossa oli myös Anun hindin opettaja. Olin jo pitkään kaivannut vähän ryhtiä hindin opetteluuni, joten rohkenin kysäistä, josko oppitunteja järjestyisi minullekin.

Tästä eteenpäin käyn kaksi kertaa viikossa opettajani luona tunneilla, ja kotona kokki auttaa kotiläksyissä – hyvä tiimi kasassa! Ope on intialainen rouva, joka on ammatiltaankin kieltenopettaja. Tiukka täti ja tahti on kova, mutta ei haittaa. Täällä on tapana, että puoli sukua asuu saman katon alla, joten tapasin myös viehättävän isoäidin. Ihmettelin vähän, kun isoäiti tuli eilen avaamaan oven aurinkolasit päässä – taisi olla rankemmat uuden vuoden bileet kuin meikäläisellä… No kohta kuulin, että syynä oli edellisen illan silmäleikkaus eikä krapula. Kivaa päästä kurkistamaan samalla myös intialaisen kodin sisälle! Eilisiltana tuli sähkökatkos kesken oppitunnin, joten lopputunnin sopertelin hindiä kynttilänvalossa, tunsin niin olevani Intiassa. Kotimatkalla tuktuk-kuski kysyi ”Which country?” Mietin hetken ja vastasin: ”Mein Finland se hun.” Ai että, kyllä olin ylpeä itsestäni ja tyytyväisenä hymyilin loppumatkan. Näitä elämän pieniä suuria iloja J

Uusi vuosi on alkanut hyvissä tunnelmissa, paitsi että täällä palellaan myös! Miksei kukaan kertonut, että Intiassa on KYLMÄ?! Aamulla töihin lähtiessäni mittari näytti 6 astetta (tähän täytyy vielä täsmentää, että lämpötila oli tämä asuntolan SISÄLLÄ...hrrrr! Kysyin juuri asuntolan johtajalta, oisko mitään mahdollisuuksia saada jonkinlainen lämpöpatteri huoneeseen, kuulemma ne on korjauksessa ja parin päivän sisällä järjestyy. Sen verran jo väitän tuntevani intialaista kulttuuria, että niitä pattereita odotellaan vielä ensi joulunakin...), ei siinä paljoa rantaläpsykät enää lämmitä. Eilen kävin villapaitaostoksilla (jotta voisin välillä pitää päälläni muutakin kuin sitä yhtä ainutta fleeceä, jonka pakkasin Suomesta mukaan) ja villasukat on ollut kovassa käytössä. Onneksi rinkasta löytyi myös lämpökerrasto, tosin luulin tarvitsevani sitä vasta myöhemmin kavutessani Himalajan huipulle. Sää kuulemma viilenee aina helmikuun loppuun asti, sitten aletaan vähitellen mennä kohti kesää. Työkaverini kertoi, että lämpömittarin lukemien mennessä alaspäin ruokaan lisätään aina enemmän ja enemmän chiliä (apuaa..), jotta pysytään lämpiminä. Ja teetä juodaan koko ajan. Tällainen sisäinen lämmityssysteemi täällä. No maassa maan tavalla, chiliä ja lämmintä chai masalaa naamariin vaan ja kohti uusia seikkailuja!

Uudet kurtat päällä, valmiina Uuden vuoden illalliselle.

Ilotulituksia & hindimusaa asuntolan katolla. Happy New Year!!

Onnentäyteistä Uutta Vuotta 2013!