Amman Ashramissa

Astun ulos jokilaivasta Amitrapurissa. Katselen rinkka selässä ympärilleni, ja kysyn paikallisilta, missä päin Amman ashram sijaitsee. Neuvojen saattelemana lähden kapuamaan ylös sillalle johtavia portaita, rinkka on raskas ja kuumuus hengästyttää. Olin kuullut, että Amman ashram on iso, mutta silti yllätyn astuessani sisään ashramin portista. Keskellä pihaa on iso temppelin näköinen rakennus, jota ympäröi korkeat, hailakan vaaleanpunaiset kerrostalot ja lukuisat muut rakennukset. Pihalla vastaan kävelee valkoisiin vaatteisiin pukeutuneita ihmisiä – itse olen ihan pihalla siitä, minne pitäisi mennä. Lopulta löydän tieni ilmoittautumistiskille, ja saan täytettäväkseni lomakkeen. Surname, firstname ja… spiritual name. Apua, pitäisikö sellainen olla?! Koitanko keksiä jonkun vakuuttavankuuloisen vai tunnustanko, että henkinen valaistumiseni on vielä melko alkutekijöissä? Päädyn viimeiseen, ja jätän kohdan tyhjäksi. Seuraava kysymys: milloin viimeksi tapasit Amman? No en ikinä! Epävarmuuden tunne sisälläni alkaa kasvaa. Onkohan kaikki täällä sittenkin jotain superguruja, ja paljastun ihan turistiksi heti kättelyssä. Päätän kuitenkin, että nyt ei ole aika perääntyä, ja ilmoitan niin itsevarmasti kuin suinkin pystyn, että aion viipyä ashramissa seuraavat 5 yötä.

Lähden etsimään huonettani. Ensimmäiseksi yllätyn, kun näen kerrostalon aulassa hissin – ai ashramissa on hissejäkin? Huoneessani, 8. kerroksessa, on kolme patjaa lattialla ja tuuletin. No, tämä askeettisuus kuuluu varmaan asiaan. Illalla päädyn meditaatiotunnille rannalle. Meri pauhaa selän takana ja ohjaaja kehottaa keskittymään hengitykseen. Ei hullumpaa! Hetken päästä löydän itseni temppelistä kuuntelemasta bhajaneja, eli perinteisiä antaumuksellisia lauluja. Illan aikana tutustun kahteen mukavaan brittityttöön, jotka myöhemmin osoittautuvat myös kämppiksikseni. Saan kuulla, että en ole ainoa, joka ei ole tavannut Ammaa, tai jolla ei ole henkimaailman nimeä. Huojentavaa!

Yö ashramissa maksaa 250 rupiaa, eli n. 3,5 euroa, sisältäen intialaisen aamiaisen, lounaan ja illallisen. Ilmaisen ruoan lisäksi ashramista löytyy kahviloita, joista saa kaikenlaista jätskistä pitsoihin (ai hissien lisäksi tällaistakin?). Illalla ruokalan eteen muodostuu pitkä jono, ja olo on kuin ala-asteella. Paitsi että keittiön tätien tilalla on raavaita intialaismiehiä, jotka kauhovat lautaselle dalia ja kasvismuhennosta. Ruokailun päätteeksi jokainen huuhtelee itse oman lautasensa ja lusikkansa kylmän veden alla, minkä jälkeen astiat palautetaan takaisin laatikkoon odottamaan seuraavaa nälkäistä. Tässä vaiheessa käsidesin käyttö alkaa tuntua jotenkin turhalta… Nukkumaan mennessä koko päivä tuntuu vielä epätodelliselta, mutta sehän tässä onkin jotenkin parasta. Koitan saada unta ohuella patjallani, sillä aamulla on edessä aikainen joogatunti.

Seva, epäitsekäs palvelutyö, kuuluu keskeisesti ashramin henkisiin harjoituksiin. Seva ei ole pakollista, mutta suotavaa, joten ilmoittaudun vapaaehtoiseksi ashramin kierrätyspisteen. Siellä ei lopulta tarvitakaan apureita, joten päädyn kompostointiyksikköön. Ashramin biojätetynnyrit tyhjennetään lavalle, jonka äärellä vietämme aamiaisen jälkeiset kolme tuntia. Aluksi biojätteestä tongitaan kaikki sinne kuulumattomat roskat, jotka lajitellaan asianmukaisesti. Lämpömittarin lukemat lähentelee varmasti 40 ja ilmankosteus on kuin suoraan sademetsästä. Voitte siis vaan kuvitella sitä hajua. Kuumuutta ei yhtään helpota kumihanskat ja Intia kulttuurin mukaiset pitkät vaatteet – hiki valuu, tai pikemminkin virtaa. Cow shit!, joku huutaa seuraavaksi, ja jätelavalle ruoantähteiden sekaan läjähtää kasa tuoretta lehmän lantaa. Kätöset sinne vaan reippaasti, ruokajäte ja lehmän lanta sekaisin niin saadaan hyvää kompostia (voitte taas kuvitella sitä hajua…). Koitan pidätellä yökkäyksiä, pyyhin hikeä ja katson seinältä niin autuaasti hymyileviä Amman kasvoja. Amma on tunnettu luonnonsuojelija, ja kompostiryhmän intialainen ”pomo” kannustaa meitä: hyvää työtä tytöt, kyllä Amma on teistä ylpeä! No kyllä tässä alan olla jo itsekin itsestäni ylpeä. Tauolla rannalla tarjoillaan kuumaa riisivettä (kuulemma hyvin terveellistä) ja pikkuleipiä. Yleisten biojätesankkojen lisäksi lavalle tyhjennetään myös ylijääneet ruuat keittiöstä. Ällöin sekoitus on riisivellit, kasviscurryt ja lehmänlanta. Aamun hämmentelyjen jälkeen skippaan suosiolla intialaisen lounaan ja tilaan munakkaan ashramin länkkärikahvilasta.

Mihinköhän hommaan taas olen mennyt lupautumaan… mietin aluksi, mutta lupaan tulla huomenna uudestaan. Kaikkeen sitä nenä ja ihminen kuitenkin tottuu, sillä vikana päivänä homma sujuu jo kuin leikiten, ja meillä on hirmu hauskaa! En ehkä valinnut helpointa sevaa (tarjolla olisi ollut myös vihannesten pilkkomista tai tiskien kuivaamista), mutta sainpahan ainakin kokemusta konkreettisesta ympäristönsuojelutyöstä (työharjoittelu osa 2)!

Pienen alkuhämmennyksen jälkeen alan päästä kiinni ashramin rytmiin ja meininkiin, ja viisi päivää hujahtaa nopeasti (niin kuin aika täällä tuntuu yleensäkin hujahtelevan). Aamujoogaa, kompostihommia, päivätorkkuja, bhajaneja eli perinteisiä lauluja, hengailua muiden asukkaiden kanssa, meditaatioharjoituksia, mietiskelyä ja yleistä meren tuijottelua. Tapasin niin paljon mukavia ihmisiä, osa reppureissaajia, osa ashramin pitkäaikaisia asukkaita. Kuuluisa halaus jäi saamatta, mutta kyllä siellä jonkin sortin mystinen positiivinen energia taisi virrata, sillä nyt oon niin hyvällä tuulella, että näillä energioilla jaksaa taas vaikka vähän kinatakin riksamatkojen hinnasta!

Ashram jäi taakse ja eilen tulin junalla Kochiin. Matkustin halvemmassa luokassa, jossa ei ole ilmastointia, mutta ei myöskään ikkunalaseja, joten tuuli vilvoitti läkähdyttävää kuumuutta - ja upeat maaseutumaisemat! Kyllä tykkään näistä junamatkoista! Löysin majapaikaksi hurmaavan perhemajoituksen, Beena's homestay. Eilen nautin illalliseksi ihanaa intialaista kotiruokaa, ja äsken "äiti" toi huoneeseeni kupillisen aamuteetä. Parin tunnin päästä jo syönkin aamiaista Saanan kanssa, jeejee!

p.s. Ahramissa valokuvaaminen oli kielletty, joten visualisointi jää tällä kertaa mielikuvituksenne varaan. Hyvää viikonloppua Suomi!