Holy Ganges!

Maanantai 11.3.

Voittajafiilis! 12 tunnin junamatkan jälkeen perillä Rishikeshissä. Lauantai-iltana Jaipurissa kuumemittarin lukemat näytti vielä 38,4. Yöjuna oli kuitenkin positiivinen yllätys: oli omat pedit, valkoiset lakanat, viltit, tyynyt ja kaikki! Ja jopa vessoja löytyi jokaiseen makuun: indian style & western style. Junassa nukutti ihmeen hyvin, ja aamulla kuume oli kutakuinkin poissa. Perillä Rishikeshissä hiki vielä virtasi ja olo oli kuin maratonin juosseella, ja ensimmäinen päivä menikin petipotilaana. Vielä täytyy sanoa muutama sananen intialaisista lääkäreistä. Lääkäri Jaipurissa ehdotti heti tippaa ja lihakseen piikitettävää särkylääkettä – aika äärimmäistä meininkiä mielestäni. Jo kuumemittarin suuhun laittaminen tuntui ihan tarpeeksi extremeltä. Lopulta sain pussillisen erivärisiä pillereitä, joita oon viime päivät ahkerasti popsinut.

Täytyy sanoa, että täällä on ihanaa! Mikä voisikaan paremmin parantaa kuin lepo, vuoret ja vieressä virtaavan Ganges-joen pyhä liplattelu? Joki laskee tänne Rishikeshiin suoraan Himalajalta, joten täällä vesi on vielä kirkasta, toisin kuin Varanasissa tai muualla Intiassa. Muutaman päivän lepuuttelun jälkeen olo on jo kohentunut, ja lumet vuorilla on sulanut sen verran, että keskiviikkona lähdetään 3 yön telttavaellukselle! Retkiseurueessa lisäkseni saksalaiset Marie ja Jonas sekä Aussi-Adam.

Tiistai 12.3.

Mutta mutta. Tulipas taas todistettua, että Intiassa aikataulut, suunnitelmat, olosuhteet – kaikki, voi muuttua yhden päivän aikana. Kunto meni nimittäin viime yönä rutkasti alaspäin, ja tämän päivän vietinkin vaellusvarusteiden pakkailun sijaan sairaalassa. Marie – tuki ja turva, mukana huolehtimassa. Lääkäri vaikutti edellistä huomattavasti asiantuntevammalta, ja englantikin sujui hyvin. Nyt popsin antibioottien sijaan amebalääkkeitä – tuttua puuhaa. Lisäksi hedelmiä, jogurttia ja puuroa, muuta ei kuulemma hetkeen sitten kannatakaan syödä. Vaellus jäi tällä kertaa haaveeksi, voitte vaan arvata kuinka harmittaa lipitellä täällä kamalan makuista suolasokeriliuosta lumihuippuisten vuorten ihastelun sijaan!

Mutta, mitäpä Intian reissu olisikaan ilman yhtä (toivottavasti se riittää) kunnon amebahyökkäystä, kyllä kai tämäkin piti kokea. Ja jos tässä nyt vielä positiivista virettä yrittää hakea, niin sairastanpa ainakin uskomattoman upeissa maisemissa. Holy Ganges!