Kyllä vain, Jaipurin aika alkaa lähestyä loppuaan ja on aika ottaa katse kohti tulevaisuutta. Luulin olevani ajoissa, kun olin hankkimassa junalippuja kolme viikkoa ennen matkustuspäivää. Vaan enpäs ollut, kaikki paikat, kaikissa junissa myyty! Kai se selittyy Intian suurella ihmismäärällä ja sillä, että suurin osa paikallisista matkustaa junalla. Mutta silti! Miten tässä nyt voi muka sponttaania matkailua harrastaa, jos junaliput pitää varata kaks kuukautta etukäteen?! Tuskaisen kuumalla ja meluisalla juna-asemalla jonottamisen ja ei ainakaan minun aivoilleni suunnattujen online-varausjärjestelmien jälkeen täytyy kyllä todeta, että VR kunniaan. Nyt loppuu se Valtion Rautateiden mollaaminen, tai jos ei lopu niin tulkaa tänne varailemaan junamatkoja.
Vaihtoehtoisten reittisuunnitelmien ja sisäisten lentojen etsimisen lomassa ehdin jo hiukkasen tuskastua, kunnes kuulin junalippujen erityiskiintiöstä. Eilen sitten marssin takaisin juna-asemalle ja lippuluukulle, joka oli suunnattu turisteille, poliitikoille, vammaisille ja vapaustaistelijoille. Ja se kannatti, tämä vammainen turistipoliitikko, ent. vapaustaistelija, lähti juna-asemalta kotiin viisi junalippua taskussaan! Reilun parin viikon päästä Taia, Heli, Anna, Astu ja mie nautitaankin näistä junalipuista sitten oikein kunnolla, sillä junamatka Agrasta Goalle kestää 30,5 tuntia. Tätä elämysmatkaa, ja ennen kaikkea parasta matkaseuraa odotellessa! <3
Junalippujenkin ostaminen onnistui! Onnittelut!!! Usein elämässä on kuitenkin niin, että kun jotakin oikein kovasti haluaa, niin asioilla on tapana järjestyä!!! Sitkeä olet ja roppakaupalla olet saanut harjoitella mm. ongelmanratkaisutaitoja, eikö joo! Se on hyvää pääomaa tulevaisuudessa!
VastaaPoistaTsemppiä vielä Jaipurissa oleskeluusi! Varmaan helpottaa kun sait lopulta junaliput ja on kiva odottaa ystäviä ja ehkä junamatkaakin?!?!!!