Puuroa, parannus ja pulahdus!

Elävien kirjoissa taas! Takana viikko Rishikeshissä: paljon lepoa, yksi uusi luettu kirja, puuroa, jogurttia, hedelmiä ja taas kerran puuroa – on jo ikävä mausteista intialaista ruokaa! Sairaalakokemuksia (kokemuksia nekin) kertyi enemmänkin, sillä heti oman kuntoni kohennuttua vietinkin seuraavan iltapäivän norjalaisen Solveign seurana sympaattisessa pikkusairaalassa metsän keskellä. Pääsimme lähtemään sairaalasta vasta illalla, ja koska ulkona oli jo pimeää, saimme kotiinkuljetuksen sairaalaakin sympaattisemmalla kolisevalla pikku ambulanssilla. Joogaopet kyselivät vointiamme päivittäin, ja yksi heistä ilmestyi sairaalaankin tarkistamaan, että kaikki on kunnossa. Jopa vaellusfirman Bobby toivotteli paranemisia tekstarilla - siitäkin huolimatta, että jouduimme perumaan vaelluksen ja Bobbyltä jäi viime hetkellä hyvät tienestit saamatta. Kaikki on niin ystävällisiä täällä!

Viikkoon mahtui sairastelujen lisäksi onneksi paljon muutakin. Vaellussuunnitelmat vaihtui jooga-ashramiin, jossa aamut aloitettiin seitsemältä –iloiseksi yllätyksekseni- nenäkannun kanssa! Voi kuinka ehdinkään kaivata vanhaa kunnon nenäkannua Jaipurin saasteisessa ilmassa! Jooga jäi sairastelun vuoksi vähemmälle, mutta opeteltiin Marien kanssa meditaation saloja (on muuten yllättävän rankkaa istua tunti paikoillaan risti-istunnassa pimeässä huoneessa) ja pyhien mantrojen laulamista nepalilaisen ohjaajan johdolla. Iltaisin auringonlaskun aikaan käytiin katsomassa tunnelmallista ganga aartia, paikallisten rukoushetkeä, jonka aikana Gangesin äärellä lauletaan, soitetaan ja sytytetään kynttilöitä. Pääsin myös kuuntelemaan erään maailmankuulun gurun, Moojin, elämänoppeja – henkistä ravintoa siis kerrakseen! Ja siinä sivussa olo koheni päivä päivältä kuin huomaamatta.

Ja pulahdinpas pyhässä Ganges-joessakin! Oltuani lähes viikon petipotilaana, oli olo tuon virkistävän pulahduksen jälkeen kaikin puolin kuin uudesti syntyneellä! Vikana päivänä olin jo niin voimissani, että lähdettiin koskenlaskuun joelle, ihan huippuhauskaa puuhaa!! Siellä pärskeissä melottiin menemään, silmät, korvat, nenä ja suu täynnä pyhää vettä. Ja ne maisemat! Kirkaa lainatakseni, nyt maistuu elämä taas! ;)

Constanzen kanssa valmiina Gangesin kuohuihin!

Tällaisia tarinoita Rishikeshistä. Eilen saavuttiin junalla Delhiin norjalaisen Solveign kanssa. Ensivaikutelmani Delhistä tiivistyy kahden sanan ympärille: kuuma (+36) ja liikenneruuhka. Siihen kiinnitin heti huomiota, että täällä on oikeita busseja, eikä pelkästään sellasia kolisevia rotiskoja niin kuin Jaipurissa. Solveig jatkoi matkaansa jo Goalle, ja itse yritän seuraavien päivien aikana päästä uuden tuttavuuteni Delhin kanssa ensivaikutelmaa syvemmälle. Huomenna taidan aloittaa Gandhi-museosta. Viikonloppuna saankin jo odotettuja vieraita Suomesta (miten aika onkaan mennyt näin nopeesti), ja matka jatkuu Delhistä Agran kautta Goalle!