Toimistosta luomutiloille

Ihan huippu reissu takana! Voisin niin muuttaa Nawalgarhiin ja rueta Morarkan kenttätyöntekijäks – tai vaikka luomuviljelijäks! Pääsin siis vihdoinkin viime maanantaina maaseutumatkailemaan Morarkan luomutiloille Nawalgarhiin! Kyseessä oli se samainen kenttätyömatka, jonka piti toteutua jo tammikuun ekalla viikolla (parempi myöhään kuin ei milloinkaan, ainakin Intiassa). Täytyy myöntää, että pikkasen jänskätti sunnuntai-iltana, sillä lähdin reissuun yksin, ensimmäistä kertaa Intiassa. Tarkoituksena oli selvitä Jhunjhunuun (on täällä paikoilla nimet) menevään bussiin ja onnistua jäämään pois Nawalgarhin kohdalla, jossa vastassa odottaisi Morarkan kenttätoimiston työntekijä. Sunnuntai-iltana kertasin pikku paniikissa hindin tunnilla oppimani matkustamiseen liittyvät fraasit, kuten ”Meneekö tämä bussi Jhunhunuun Nawalgarhin kautta?” :D

Jaipurin bussiasemalla tapasin ystävällisen intialaisen tytön, joka oli myös matkalla Jhunjhunun suuntaan kotikyläänsä. Tyttö istahti bussissa viereeni ja lupasi huolehtia, että jään oikealla pysäkillä pois. Se siitä huolesta sitten! Huonosti nukutun yön jäljiltä torkahtelin koko bussimatkan, ja joka kerta silmät avatessani näin aina vain enemmän keltaista hiekkaa ja vähemmän rakennuksia. Ei ollut Jaipurin liikenneruuhkista tietoa näillä maanteillä.

Kolmen tunnin matkustamisen jälkeen tupsahdinkin jo ulos bussista. Siellä seisoin keskellä pikkukylän bussiasemaa, ja tunsin kuinka ainakin 20 silmäparia seurasi tiivisti jokaista hengenvetoani. Eikä noutajaani tietenkään näkynyt missään (mieleeni hiipi jo pieni epäilys siitä, olenko sitten kuitenkaan oikeassa paikassa..). Aurinko porotti kuumasti. Olin pukeutunut mustaan pitkähihaiseen ja kietoutunut huiviin, mutta siinä kaikkien katseiden alla en uskaltanut alkaa vähentämään yhden ainutta vaatekappaletta. Nawalgarilaiset osoittautuivat heti kättelyssä oikein ystävälliseksi porukaksi, sillä odotellessani noutajaani kyytiä tarjottiin jo pyörän tarakalla ja kamelin selässä. Kohteliaasti kerroin, että ystäväni tulee hakemaan minut autolla ihan pian. Kohta kuulinkin jo oman nimeni, mutta auton sijaan näinkin motskarin. Noh, eihän siinä sitten muuta kun motskarin kyytiin vaan ja menoksi. Jotenkin onnistuin kuljettamaan vielä repun, laukun ja vesipullonkin mukanani.

Maanantai ja tiistai ajeltiin Shailendran ja Digvijayn, Morarkan työntekijöiden, kanssa motskareilla ympäri Nawalgarhia. Aivan ihana pikkukaupunki! Ei tietoakaan Jaipurin liikenneruuhkista tai melusta, ja kymmenen minsan ajomatkan päästä löytyi luomupeltoja ja pikkukyliä. Nawalgarhin alueella on yhteensä 1015 Morarkan projektiin rekisteröitynyttä luomuviljelijää, aika paljon! Parin päivän ohjelmaan mahtui hurmaavia haveleita (yli sata vuotta vanhoja rakennuksia), yksi jätevedenpuhdistamo, maanviljelijöille suunnattu luomuviljelyn koulutuskeskus, Morarkan rakennuttama kirjasto ja vierailu luomutilalla, jossa pääsin kyselemään viljelijöiden omia kokemuksia luomuviljelyyn siirtymisestä. Lisäksi tapasin naisia, joille Morarka on tarjonnut koulutuksen tietokoneen käytöstä ja luomuvijlelystä. Nykyään nämä entiset kotirouvat saavat tuloja työskentelemällä osa-aikaisesti Morarkan infokeskuksessa, jossa he keräävät dataa luomutiloilta ja neuvovat uusia viljelijöitä luomuviljelyyn liittyvissä ongelmissa. Nawalgarhissa kovinkaan moni ei puhunut hyvin englantia, ja onnistuin selvittämään yllättävän monet tilanteet hindin avulla! Ihan paras fiilis, kun tajuaa että jotain on oikeesti oppinut!

Koska harjottelua oli jäljellä enää pari viikkoa, ei siinä voinut mitään suurempia kenttätyöprojekteja enää suunnitella. Oli kuitenkin huippumielenkiintoista päästä näkemään, kuulemaan ja kokemaan käytännössä kaikki se, mistä olin aiemmin lukenut ja kirjottanut. Ja hyvää kuvamatskua sain loppuraporttiin. Kyllä tästä nyt saatiin kirsikka kakun päälle! :)